Uutiskynnys logo

Belgia - keinotekoinen valtio

Kolumni Julkaistu: 24.11.2007 15:10 Muokattu: 25.11.2007

Markku Stenholm

“Olen nähnyt Euroopan tulevaisuuden ja se on pelottavan belgialainen”, totesi Stephen Pollard vuonna 2004 Gentin vetoomustuomioistuimen käytännössä kiellettyä päätöksellään yhden Belgian suurimmista puolueista, Vlaams Blokin.

Koko Belgian valtio on tavallaan eurooppalaisten suurvaltojen kompromissin tulos. Flanderin ja Vallonian katolilaisten itsenäisyyspyrkimykset Alankomaista loivat 1830-luvulla tilanteen, jossa Ranska tunsi suurta kiusausta liittää alueet itseensä, mutta lähinnä Englannin painostuksesta maalle valittiin saksalainen kuningas ja se sai itsenäisyytensä muodossa, jota se ei itse välttämättä tavoitellut. 1830-luvulla ei juuri ollut tietoa minkäänlaisesta laajasta, kaikki kansankerrokset käsittävästä demokratiasta, joten hallinnolliset kielikysymykset flaamia, ranskaa ja saksaa puhuvien välillä eivät muodostuneet esteeksi sille, että valtiosta muodostui jonkinlainen eurooppalainen menestystarina. Valtiollinen valtahan oli tuolloin hyvin suppeiden piirien hallussa. Yhdistävänä tekijänä valtiossa toimi lähinnä katolinen usko. Nykyisin uskonnon merkitys on vähentynyt ja kielikysymykset nousseet kansanvaltaistumisen myötä enemmän esille. Samalla ne ovat aiheuttaneet suuria ristiriitoja flaamien ja valloonien välillä. Saksan, joka on Belgian kolmas virallinen kieli, kielinen vähemmistö on hyvin pieni ja saksankieliset ovatkin kiistassa lähinnä sivustakatsojan asemassa. Sanonnan mukaan ainoat Belgiaa yhdistävät voimat ovat kuningas, jalkapallo ja kalja. Ja nuokin alati laimenevassa muodossa.

Belgia on sekä NATO:n, että EU:n jäsen ja monella tavalla jälkimmäisen pienoismalli, ellei jopa esikuva, joten sen jakaantumisella olisi varsinkin EU:lle laajempaakin merkitystä. Eurooppalaisella tasolla Belgiassa kiteytyy kysymys siitä onko Euroopan yhteisö kansakuntien liitto vai niiden yli toimiva liittovaltio. Mikäli Belgia hajoaa Flanderin itsenäistymiseen on myös Brysselin symbolinen merkitys suuri. Kaupungissa pitävät majaansa EU:n keskeiset hallintoelimet ja kaupungin jääminen jonkinlaiseksi kuninkaallisen vapaakaupungin kaltaiseksi historialliseksi reliikiksi olisi EU:n kannalta kiusallista. Belgian NATO-jäsenyyden myötä myös USA:n kiinnostus asiaan voi olla normaalia suurempaa. USA:n yleinen ulkopolitiikka, jonka tavoitteena on Euroopan nationalististen tendenssien laimentaminen voi sekin astua mukaan kuvaan ollen vaarassa tehdä Flanderin itsenäistymisestä elämää suuremman kysymyksen ja syventää juopaa USA:n ja Euroopan välillä.

Elämme siis mielenkiintoisia aikoja.

Flanderin itsenäisyys

Vlaams Blokin ydin oli flanderilaisessa nationalismissa. Puolueen keskeinen tavoite oli lisätä Flanderin itsehallintoa lopullisena päämääränä itsenäinen Flanderin valtio. Se saavutti vankan kannatuksen nousten demokraattisten vaalien kautta yhdeksi Belgian suurimmista puolueista. Sen pitämiseksi hallituksen ulkopuolella muodostettiin monenlaisia liittoja, mutta lopulta tilanne ajautui siihen, että vuonna 2004 tehtiin - ainakin jälkikäteen ajateltuna Belgian valtion yhtenäisyyttä toivottavana pitävienkin kannalta - paniikkiratkaisu puolueen kieltämiseksi. Välittömästi puolueen kieltämisen jälkeen puolueen toimijat perustivat uuden poliittisen puolueen, Vlaams Belangin, joka perustamismanifestissaan lupasi haudata Belgian. On hyvinkin mahdollista, että puolue myös onnistuu tässä tavoitteessaan. Tällä hetkellä Belgia on ollut ilman hallitusta edellisten vapaiden vaalien jälkeen noin puoli vuotta, mikä kertoo suurista vaikeuksista noudattaa kansan vaaleissa ilmaisemaa tahtoa. Kuvaavaa myös on, että ranskankielisen television esitettyä kuvitteellisen uutis- ja ajankohtaisohjelman, jossa kerrottiin Belgian hajoamisesta se otettiin maassa laajasti täytenä totena.

Flanderilaisen nationalismin suhteen Vlaams Belang jatkaa Vlaams Blokin linjalla, mutta se on kerännyt kannattajikseen myös muita ryhmiä, kuin ensisijaisesti Flanderin itsenäisyyttä ajavia nationalisteja. Puolue on tavallaan vahvasti nykyaikaistumassa mikä synnyttää outojakin liittoja. Nationalistisen ytimen ympärille on kerääntynyt lähinnä katolisia konservatiiveja, liberaaleja, sekä maan juutalaisvähemmistöä. Puolueen tavoitteita vastustavat voimakkaimmin lähinnä sosialistit, jotka ovat saaneet riveihinsä siirtolaisväestöstä jopa turkkilaisen, kiihkoisänmaallisen Harmaat sudet - järjestön edustajia, sekä muslimeja. mitä voi pitää vielä kummallisempana liittoutumana. Näiden välissä toimivat niin sanotut maltilliset puolueet alkavat olla yhä neuvottomampia sen suhteen mihin suuntaan heidän pitäisi kiistassa asettua. Yhtenä vaalivoittajana maltilliset konservatiivit pyrkivät lisäämään Flanderin itsehallintoa. mutta toisaalta tasaamaan mielipiteitä, jotka vaativat täyttä, valtiollista itsenäisyyttä. Toisaalta myös Valloniassa on nousussa Vlaams Belangia vastaavia puolueita, jotka vaativat Vallonian irrottamista Belgiasta.

Siirtolaiskysymys

Flanderin ja Vallonian välisten kiistojen lisäksi Belgian ongelmat keskittyvätkin vahvasti maahan suuntautuneen, monessa mielessä hallitsemattoman siirtolaisuuden ympärille. Tähän kysymykseen Vlaams Belangilla on ratkaisuna siirtolaisuuden rajoittaminen, sosialisteilla taas sen lisääminen. Noiden välissä olevilla puolueilla taas ei tunnu olevan kysymykseen oikein mitään ratkaisua.

Belgian ja varsinkin Flanderin, joka on selvästi Valloniaa vauraampaa aluetta demografinen muutos on ollut todella raju. Perinteisemmän, Belgian entisestä siirtomaasta Kongosta suuntauneen siirtolaisuuden rinnalle on noussut ennen kaikkea islamilaisesta maailmasta suuntautunut siirtolaisuus, joka on ollut nopeampaa ja kokonaisvaltaisemmin yhteiskuntaa muuttavaa. Islamilaisuuden voimistuminen selittääkin pitkälle sen, että uskonnolliset katolilaiset ja juutalaiset ovat alkaneet liittoutua flanderilaisten nationalistien kanssa. Nationalistithan ovat koko poliittisen historiansa ajan ajaneet hillitympää maahanmuuttopolitiikkaa.

Suuri osa nationalistien kasvaneesta kannatuksesta on ollut pois sosialisteilta. Nämä ovat nyt löytämässä uuden äänestäjäkunnan siirtolaisista. Belgian tilanne näyttääkin jatkuvasti kärjistyvän kohti todella suuria kysymyksiä. Rajalinjoja on muodostumassa juutalaiskristillisen maailmankatsomuksen ja islamilaisen maailmankatsomuksen välille, sekä vapaan markkinatalouden ja sosialismin välille. Vapaa markkinatalous ja juutalaiskristillinen arvomaailma ovat lähentymässä toisiaan. Eurososialismi ja islamilainen arvomaailma taas toisiaan.

Tässä tilanteessa suurena vaarana onkin se, että flaamien ja valloonien nationalismi, sekä se niiden alkuperäinen tavoite, että molemmilla kansoilla pitäisi olla kansanvaltaisesti hallitut kansallisvaltiot, jäävät auttamatta sivuosien esittäjiksi suurempien voimien ruvetessa jylläämään.

Tanskan pilakuvajutun yksi opetus on ainakin se, että nykyisessä tilanteessa pienikin liike voi aiheuttaa suuria seurauksia. Kaikkien tietämä, mutta harvan julkilausuma, totuushan on, että kiistassa ei ollut kyse mistään pilakuvista vaan siitä, että Tanska tiukensi tuntuvasti maahanmuuttopolitiikkaansa ja pyrki muutenkin patoamaan muslimien vaikutusvallan kasvua Tanskassa. Tätä politiikkaa vastaan toimimiseksi haettiin tekosyy varsin kilteistä ja viattomista pilapiirroksista. Seuranneen kriisin kansainvälinen laajuus antaa siis osviittaa siitä millaisten voimien kanssa ollaan tekemisissä mikäli Belgia alkaa voimakkaasti rajoittamaan maahanmuuttoa ja vähentämään islamin vaikutusvaltaa.

Belgian vaihtoehdot

On aika selvää, että Belgian valtio ei enää voi jatkaa olemassaoloaan entisenlaisena. EU:n kannalta paras ratkaisu olisi varmasti sellainen, jossa maan muodollinen yhtenäisyys säilyisi. Se edellyttäisi kuitenkin lähes täydellistä itsehallintoa Flanderille mikä merkitsisi Flanderin taloudellisen tuen loppumista Vallonialle, johon EU:n olisi jotenkin reagoitava. EU:n olisi myös tuettava Flanderin tiukentuvaa maahanmuuttopolitiikkaa ja noustava mahdollisesti tiukastikin vastustamaan islamilaisen maailman vaatimuksia.

Ellei EU tue kansallisten itsehallintojen vahvistamista ja Belgian hajoaminen tapahtuu maan sisäisenä ongelma tilanne muuttuu kiperäksi. Vallonia todennäköisesti liittyisi Ranskaan. EU:ssa on esitetty näkemyksiä, liittyen lähinnä Skotlannin itsenäistymiseen, että uudet, vanhoista jäsenvaltioista eronneet valtiot eivät olisi automaattisesti sen jäseniä. Flanderin itsenäistymisen jälkeen tilanne olisi ikävä, sillä EU pitäisi silloin majaansa maassa, joka ei ole sen jäsen. Toisaalta flaamit ilmeisesti ovat valmiita siihen, että Brysselille jää itsenäinen erityisasemansa. Eri asia sitten, onko EU:n toimielimien soveliain paikka jonkinlaisessa kuninkaallisessa vapaakaupungissa. Ehkä on, mutta symbolisella tasolla moinen kyllä ikävällä tavalla alleviivaisi EU:n vallan seremoniallisuutta.

On vaikea sanoa tehdäänkö koko ajan tiukkaa diplomaattista työtä asioiden ratkaisemiseksi vai odotellaanko vain hiljaisina ihmettä tai sitä, että asiat jotenkin korjaantuisivat. Se on kuitenkin varmaa, että Vlaams Belangin vaientaminen ei enää ole vaihtoehto, joka johtaisi mihinkään rakentavaan ratkaisuun. Paremminkin se voisi olla alku koko EU:n täydelliselle hajoamiselle.


RSS

Mielipidekysely

Suomessakin pitäisi äänestää minareettien kiellosta?



Ääni per IP

Aiemmat kyselyt