Uutiskynnys logo

Olipa kerran Lauste - Osa 2

Kolumni Julkaistu: 29.11.2007 02:46 Muokattu: 21.12.2007

Jarkko Ryynänen
Jarkko Ryynänen

Turun ylioppilaslehti sai oman hetkensä nettijulkisuudessa jutullaan, joka käsitteli maahanmuuttaja Wali Hashia. Juttu aiheutti odotetusti keskustelua myös lehden omalla palstalla sekä puolesta että vastaan ja jutun kirjoittanut monikulttuurimyönteinen Petri Rautiainen päätti räväyttää ilmoille kommentin, jota ainakin allekirjoittaneen on vaikea ymmärtää:

”Olen asunut elämäni 20 ensimmäistä vuotta sellaisella alueella (Lauste), jonne maahanmuutto oli Suomen mittakaavassaskin korkeaa. Ongelmia ei tullut niinkään maahanmuuttajista, vaan alueen köyhyydestä, työttömyydestä, psyykkisistä ongelmista, huumausaineongelmista ja alkoholismista.”

Sattuipa sopivasti, että olen itsekin asustanut Lausteella sellaiset parikymmentä vuotta. Se, että ei näe maahanmuuttajia Lausteen ongelmana vaatii jo melkoista mielikuvitusta. On tietysti mahdollista, että ylemmän Lauste-kommentin kirjoittanut P. Rautiainen on liikkunut aivan eri paikoissa ja eri aikaan, mutta jotta siitä kolikon kääntöpuolesta - todellisuudesta - saadaan kuvaa, kerrotaanpa siitä.

Se, että miksi “minun aikani” Lausteen pojat ja tytöt ovat vaihtaneet maisemaa, johtuu enimmäkseen tasan kahdesta syystä: huumeongelmasta ja maahanmuuttajista. Lausteella väärään aikaan väärässä paikassa liikkuneet tietävät kyllä tasan tarkkaan noiden kahden asian yhtäläisyyden. Jos noita kahta asiaa ei osaa yhdistää tai jopa ihan oikeasti ei tiedä asiasta, on Lauste-aikanaan pelastunut paljolta. Sehän on pelkästään hienoa. Olen aidosti iloinen jokaisesta siitä betonihelvetin rappeutumisesta selvinneestä henkilöstä.

Turussa törmään vielä tänä päivänäkin tämän yhtäläisyyden muistomerkkeihin: vanhoihin kavereihin, joista yksikään ei ole kävelevä Ramses Suuren muumio, vaan ihan todellinen elävä ihminen. Lausteen kasvatteja. Monikulttuurisen lähiön jättäneitä Lausteen kasvatteja. Surullista, että niin pääsi käymään. Mutta hienoa, että he ovat hengissä. Ne samat naamat, joiden kanssa on istuttu monta iltaa yhdessä, ovat sen luokan kasveja ja luurankoja, että aiemmasta asuinpaikasta ei voi erehtyä. Lausteen todellinen menneisyys on karua, rumaa, säälittävää ja järjetöntä, mutta puhumatta jättäminen olisi tarpeetonta.

Ei ole mikään valtionsalaisuus, että Laustetta on aina vaivannut köyhyys, työttömyys ja alkoholismi. Jälkimmäisen vaikutusta lähiön kehitykseen on paisuteltu niin paljon, että omin silmin suurin piirtein päivittäin sen nk. pahimman vaiheen nähneenä keskustelu lähinnä huvittaa. 5-6 kuuden hengen ratkiriemukas ryhmä rämä istui aina siinä lähellä meidän mestoja kiljua juoden - keskenään. Kertaakaan heistä ei ollut meille mitään haittaa. Itseasiassa niistä ei ollut haittaa yhtään kenellekään, mutta hyviä syypäitä ne olivat vähän kaikkeen actioniin. Tehokasta kiljua heillä oli, viidenkymmenen markan litrahinta takasi kaatokännit, joskin me köyhinä koululaisina sijoitimme useimmiten Ilpoisiin, josta sitä sai vielä halvemmalla, 20 markkaa/litra. Nämä (muka) pahat alkoholistit hakivat meille tupakkia mielellään, kunhan saivat yhden hakupalkaksi. No yksi arvonsa tuntenut halusi aina kaksi, jos ihan tarkkoja ollaan. Syypäät poistettiin metsäpubiin ja kaikki oli hyvin. Vai oliko sittenkään? Todellinen ongelma ei häipynyt heidän mukanaan.

Huumeet olivat edelleen läsnä. Kun minä muutin pois, oli käytössä jo sen luokan tavaraa, että toivon edelleen, että en koskaan sellaista omin silmin näe. On suoranainen ihme, jos 'rajat auki' -linja ei ole muuttanut Laustetta. Huumeongelman kaataminen täysin suomalaisten niskaan on sen verran kovaa paskapuhetta, että se oikeastaan sai minut kirjoittamaan jatko-osan. Minä en ole aina ollut mikään äidin pikku kullannuppu, huumeet tulivat nuorena tutuksi. Polttelin tosin “vain” pilveä, mutta kuten jo totesin, kaikilla se ei jäänyt siihen.

Puhutaanpa sitten siitä, että miten ja mistä saimme aikoinaan “tavaramme“. Igor (nimi varmuuden vuoksi muutettu), olit oikein hyvä välittäjä, ehkä hankittu riittävä kielitaito auttoi sinua? Mitä kaverillesi Jevgenille (sama vika kuin Igorin kohdalla) kuuluu? Vieläkö hän mahtaa notkuu meidän omien kansallispukuisten vähemmistösankariemme kanssa, jotka siis eivät omien sanojensa mukaan edes pyöri niissä piireissä. Jevgenille Suomen oppiminen tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Lauste oli ilmeisesti todella erikoinen mesta, kun siellä ainakin silloin yhteistyö Viron ja Venäjän poikien kanssa sujui heiltä ongelmitta. Toivon toki, että tärinäkätisten ja jännitystä hakevien nuorten sijaan heillä on nykyään järjellistä tekemistä. Kohtalaisen halvalla sitä silloin sai. Miksi? En tiedä, enkä todellisuudessa edes halua tietää.

Enemmistö huumeiden parissa pyörineistä oltiin me, sekään ei ole mikään valtionsalaisuus. Ennen meille riitti aivan hyvin kori kaljaa ja litra kiljua. Epäilen suuresti, että huumekuviot olisivat edes olleet osa kokeilunhaluamme ilman itänaapurin poikien tuloa kuvioihin. Ennen monikulttuurisuuden etenemistä huumeongelmaa lähiössä ei juurikaan ollut. Jokainen tehköön siitä omat johtopäätöksensä. Venäläisiä ja virolaisia on Turussa paljon, myös niitä hyviä tyyppejä, mutta he eivät tule koskaan nauttimaan täyttä luottamustani juuri edellä mainitun asian vuoksi. He tulivat, lapset lähtivät ja osa on matkalla vieläkin. Kenties he murtautuvat yhä autoihin saadakseen rahaa päivittäiseen annokseen. Kenties osa elelee leppoisaa linnaelämää, joku kenties ei elä enää ollenkaan. Jos minä törmäisin johonkin vanhaan tuttuun pöllimässä autoa, ainakin minä tietäisin taustoja ja osaisin vastata siihen Miksi? -kysymykseen enemmän kuin olankohautuksella.

Pyöriikö tänä päivänä Lauste - Varissuo välillä “tavara” entiseen malliin, siihen minä en osaa kertoa täysin varmaa vastausta. Mutta pelkkä vilkaisu lähiöiden nykymenoon sekä vilkaisu asukaslistaan saa minut toteamaan hiljaa: siinä asiassa tuskin mikään on muuttunut. Uusia matkalle lähtijöitä on varmasti paljon. Lisääntyneestä monikulttuurisuudesta johtuen todelliset lukemat voivat olla jotain niin järkyttäviä, että niitä ei kannata edes ajatella. Todellisuudessa monen äidin ja isän unelma menestyvästä pojasta tai tyttärestä on murskattu, kun samaan aikaan päättäjämme elävät omaa unelmaansa.

Valitettavasti unelmat ja todellisuus eivät ole koskaan kohdanneet Lausteella...

Kirjoittaja on
entinen lausteelainen
ja entinen turkulainen

http://jaketsu82.ajatukset.fi/

Turku-teemaviikon muut jutut:

Pääkirjoitus
Turun tauti jäytää taloutta

Maria Lohela
Terveisiä Varissuolta I

Terveisiä Varissuolta II

Jarkko Ryynänen
Olipa kerran Lauste - Osa I


RSS

Mielipidekysely

Suomessakin pitäisi äänestää minareettien kiellosta?



Ääni per IP

Aiemmat kyselyt