Pallopeli

Aulis Kuikka

Maahanmuuton lisäämisen välttämättömyydestä käytävä keskustelu muistuttaa pallopeliä, jossa se, joka kulloinkin palloa pitää, on aina oikeassa. Kun perustelu osoittautuu hataraksi, pallo heitetään eteenpäin ja perustelun hataruus unohtuu melkein välittömästi.

“Suomi tarvitsee koulutettujen maahanmuuttajien ammattitaitoa ja moniosaamista”, toteaa elinkeinoelämän napamies ja pitelee palloa tukevasti kämmenissään. Kun hänelle huomautetaan, että siirtolaisvirrat koostuvat voittopuolisesti ihmisistä, joiden koulutustaso on alle suomalaisen ala-asteen oppimäärän ja että oikeasti koulutetut myyvät ammattitaitonsa mieluiten Yhdysvaltojen kaltaisiin markkinatalousmaihin, napamies rypistää otsaansa, etsii pallosta vahvistusta omalle kannalleen ja koska ei sellaista löydä, heittää sen eteenpäin.

“Suomessa on huutava työvoimapula. Tarvitsemme halpatyövoimaa tekemään sairaanhoitajien ja siivoojien työt”, ilmoittaa pallon kiinni ottanut työvoimahallinnon virkamies tai -nainen. “Huoltosuhde on saatava kuntoon!” Hän ei tietenkään sano ääneen sanaa “halpa”, mutta kaikki tietävät että juuri siitä on kyse, suomalaiset kun eivät enää oikein haluaisi tehdä pienellä palkalla ikäviä töitä vaan ryhtyvät mieluummin julkkiksiksi.

Viranhaltijaa kehotetaan vilkaisemaan tilastoista maamme nykyinen nuorisotyöttömyysaste. Lisäksi hänelle kerrotaan se kiusallinen, ainakin toistaiseksi julkinen tilastotieto, etteivät maahanmuuttajat kohenna huoltosuhdetta vaan päinvastoin lisäävät kantasuomalaisen veronmaksajan taakkaa entisestään. Maahanmuutto kun on perimmäiseltä luonteeltaan kallista täsmäkehitysapua niille, jotka onnistuvat suomalaisen hyvinvointivaltion piiriin pääsemään.

Koska sekä arkikokemus että tilastot tukevat tätä seikkaa, virkamies huokaa ja nakkaa pallon punavihreälle idealistille.

“Maahanmuutto on ihmisoikeuskysymys. Ei meillä ole mitään oikeutta ajaa tässä asiassa omaa etuamme ja mitata maahanmuuttajien hyödyllisyyttä. Meillä riittää hyvää jaettavaksi, ja Suomelle tarjoutuu nyt historiallinen tilaisuus kasvaa ihmisoikeuksien suurvallaksi. Sitä paitsi rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välinen kuilu on globaalisti ja ekologisesti sietämätön”, hän julistaa.

Idealistilta kysytään, onko hänestä sitten ekologisesti parempi asia, että köyhien maiden asukkaat virtaavat sikiämään ja kuluttamaan tänne, missä väestönkasvu on vihdoinkin taittunut, ja levittämään täältä käsin kulutusyhteiskunnan ilosanomaa kotimaihinsakin. Idealisti koettaa väittää vastaan, kiertelee aikansa mutta joutuu lopulta heittämään pallon edelleen muistuttaen suureen ääneen siitä, ettei ihmisoikeuksilla voi olla hintalappua.

Ja kukapa ottaakaan pallon seuraavaksi kiinni, ellei elinkeinoelämän napamies. “Kyllä Suomi tarvitsee koulutettujen maahanmuuttajien ammattitaitoa ja moniosaamista”, hän toteaa juhlapuheäänellä ja katselee ympärilleen voittajan ilmein.

Näin peli jatkuu kierroksesta toiseen, ja kaikki ovat oikeassa. Hetken ajan.