Siirtolaisuudesta, arvoista ja taloudesta

Markku Stenholm

Euroopassa keskustelu maahanmuutosta on muuttumassa arvokeskusteluksi. Eri maissa pyritään luomaan kansallisia sääntöjä, joihin maahanmuuttajien olisi sopeuduttava. Esimerkiksi Hollantiin muuttavan olisi tutustuttava filmien ja lehtien kautta hollantilaiseen elämänmenoon ja sitouduttava siihen, että hyväksyy sen sellaisenaan.

Suomessa asian otti joku aika sitten esille Osmo Soininvaara. Hän ehdotti jokaisen maahanmuuttajan allekirjoitettavaksi jonkinlaista sitoumusta Suomen lainsäädännön noudattamisesta myös niiltä osin miltä se on ristiriidassa maahanmuuttajien lähtömaan arvojen, tapojen ja tottumusten kanssa. Soininvaara luonnosteli esimerkinomaisesti seuraavanlaisen listan, jonka sisällöstä voimme kaikki varmaan olla yhtä mieltä:

1. Kunniamurha tulkitaan Suomessa murhaksi, josta saa Suomessa saman rangaistuksen kuin muistakin murhista, pääsääntöisesti elinkautisen rangaistuksen.

2. Raiskaus on aina rikos.

3. Nainen ei ole miehensä määräysvallan alainen. Hänelle on oikeus omaan taloudelliseen vapauteen, opiskeluun ja myös avioeroon.

4. Tyttöjen ympärileikkaus on Suomessa rikos ja sitä se on myös, vaikka toimenpide tehtäisiin maan rajojen ulkopuolella.

5. Suomessa vallitsee uskonnonvapaus, mikä merkitsee myös, että jokaisella on oikeus erota uskontokunnastaan.

6. Järjestetyt avioliitot eivät ole Suomessa sallittuja, vaan avioliiton ehtona on molempien vapaa tahto

Maahanmuuttajien olisi siis Suomeen muuttaessaan sitouduttava noudattamaan vähintäänkin noita arvopohjaisia näkemyksiämme. Toki tuossa listassa olisi vielä paljon muokattavaa, jos idea joskus tulisi toteutusasteelle. Mikä kyllä olisi toivottavaa.

Itse olen sen verran kyyninen, että en usko symbolisella sitoumuksella olevan suurtakaan voimaa ellei sitoutumisen rikkomista ole jotenkin sanktioitu. Silti tuollainen sitoumus olisi pitkä askel oikeaan suuntaan. Tärkeää siinä olisi sekin, että meidän pitäisi itse avoimesti keskustella siitä mitkä ovat ne asiat ja arvot, joita haluamme ehdottomasti kunnioitettavan ja sitä kautta voisimme saada politiikkaan mukaan taas jonkinlaisen kansallisten arvojen perustan, joka olisi laajasti hyväksytty. Tietenkin laki voi jo olla sellainen, mutta käsi ylös, kuka lain on lukenut ja sen muistaa. Ja maahanmuuttajilta nyt ei ainakaan voi vaatia suomalaisen lakitekstin tuntemista.

Soininvaaran esittämää perusnäkemystä, että maahanmuutto olisi ehdottoman positiivinen ja toivottava asia taloudellisessakin mielessä en itse kyllä jaa. Väestön vapaaehtoinen, yhteiskunnan ohjailutoimista riippumaton väheneminen on nimittäin puhtaasti hyvä asia. Se on myös se asia, jonka voisimme mahdollisesti opettaa muille, jos malttaisimme edes itse sen kestää. Väestön väheneminen voi hyvinkin heijastella sitä, että kiihtyvällä tahdilla automatisoituvassa yhteiskunnassa ei tarvita enempää väestöä. Suurten ikäluokkien eläköitymisen aiheuttama mahdollinen taloudellinen notkahdus on sen rinnalla pieni asia, jonka korjaileminen väestöjä siirtelemällä on erittäin todennäköisesti tuhoisampaa kuin sen kestäminen. Suuretkaan ikäluokat eivät elä ikuisesti, vaikka heillä sellainen hybris vielä olisikin päällä.

Lisäksi on selvää, että väestön nopea kasvu ei ole mikään mahdottomuus. Kiina tuskaili 1920-luvulla sen ongelman kanssa, että heitä oli vain 400 miljoonaa. Sitä pidettiin katastrofaalisena ja kansan pelättiin häviävän. Silloin syntyneitä on vielä hyvinkin elossa ja pian kiinalaisia on jo puolitoista miljardia. Kasvu on tullut puhtaasti syntyvyyden lisääntymisellä ja nyt ollaan tilanteessa, jossa valtion on hillittävä väestönkasvua  ja säädeltävä syntyvyyttä pakkotoimin.

Mikäli moderni, länsimainen yhteiskunta ei kestä luontevasti tapahtuvaa väestömäärän notkahdusta, niin olemme aika aseettomia esittäessämme kehitysmaille ja kehittyville maille, että heidän pitäisi hillitä väestönkasvuaan. Sehän ei edes, oman näkemyksemme mukaan, onnistu ilman taloudellisia uhrauksia - maahanmuuttoahan vaaditaan nimenomaan talouskasvun nimissä.

Länsi itse ei siis selvästikään ole sellaisiin uhrauksiin valmis edes pienessä mittakaavassa, vaan haluaa välttämättä estää mahdollisen taloudellisen taantuman jatkuvalla väestönkasvulla, joka ihmisten ollessa haluttomia lisääntymään vapaaehtoisesti valtiorakennelman tarpeisiin riittävällä tavalla otetaan sitten siirtotyövoiman kautta. Politiikkana tuo ei ole hyvää, vaan erittäin lyhytnäköistä ja tyhmää, eikä se ole vihreää sikäli mikäli vihreydellä vielä jotain luontoarvojen kanssa on tekemistä.

Maastamuuttoa ja maahanmuuttoa toki voisi, ja ehkä todella pitäisikin, tapahtua, mutta se ei saisi olla minkään oletetun tulevaisuuden työvoimapulan korjailua ja yhteiskunnan infrastruktuurin turhaa paisuttelua, vaan ihan luontevaa ihmissuhteiden ja työn – siis valmiin, olemassa olevan työn - kautta tapahtuvaa muuttoa. Se ei ole sen enempää positiivinen kuin negatiivinenkaan ilmiö, vaan pelkästään elämää. Työvoimapulan iskiessä se, joka on valmis maksamaan työstä palkan löytää aivan varmasti työn tekijöitäkin, sillä kuulumme vihreidenkin tahdon mukaisesti Euroopan Unioniin, jonka sisällä työvoiman liikkuvuuden pitäisi olla vapaata.