Uutiskynnys logo

Yhtä hyviä

Kolumni Julkaistu: 23.11.2007 15:39 Muokattu: 23.11.2007

Aulis Kuikka


Ovatko kaikki kulttuurit aivan varmasti yhtä hyviä, ihmettelin taas kerran Sopranos-sarjan loppujakson jälkeen. Vaikka sarja oli erinomainen ja kiinnostava, en osaa pitää rikollisuudesta elävää ja murhilla ylläpidettyä mafiakulttuuria yhtä hyvänä kuin vaikkapa suomalaista elämäntapaa, jota suvaitsevaisto halveksuen nimittää aikansa eläneeksi monokulttuuriksi. Monolla he eivät tässä tarkoita tuohivirsua vaan sitä, että vallalla on edelleen ikävästi yksi länsimaisen kulttuurin muunnelma usean eksoottisemman kulttuurin rikkaan, tasaveroisen rinnakkaiselon sijasta.

Ei tarvitse mennä Sisiliaan tai New Jerseyhyn asti pohtimaan kulttuurien yhtä-hyvyyttä. Otetaan esimerkiksi suomalainen vankilakulttuuri: mitä suurempi roisto olet, sitä enemmän sinua arvostetaan. Jos vasikoit, voit "kompastua" tosi ikävästi tai saada teroitetun hammasharjan silmääsi. Heikommat painostetaan salakuljettamaan vankilaan huumeita ja juoksemaan isompien roistojen asioilla. Vankilakulttuurin ainoa tavallisen ihmisen silmissä myönteinen piirre on, että naisten ja lasten raiskaajat ovat sielläkin pohjasakkaa.

Viimeistään tässä vaiheessa suvaitsevainen ryhdistäytyy viisastelemaan, toisessa kädessään olkiukko ja toisessa satunnainen akateeminen kirja: "Eivät kaikki italialaiset ole mafiosoja. Mafia- ja vankilakulttuuri ovat vain alakulttuureja ja johtuvat alun perin syrjäytymisestä, ja sitä paitsi vankiloiden ulkopuolellakin on paljon kovia asenteita ja lähisuhdeväkivaltaa."

Kiitos puheenvuorosta, suvaitsevainen. Kaikki lauseesi ovat tosia, mutta millä tavoin ne poistavat epäilyksen siitä, etteivät kaikki kulttuurit kenties ole yhtä hyviä? Eivät millään.

Lapsiavioliitot ovat esimerkki siitä, kuinka räikeässä ristiriidassa eri kulttuuripiirien ihanteet voivat olla. Länsimaiden ulkopuolella on yleistä, että tyttö, joka on tuskin edes tullut sukukypsäksi, naitetaan vanhemmalle miehelle. Länsimaissa ilmiötä pidetään pöyristyttävänä ja laajamittaisena ihmisoikeusloukkauksena, näissä muissa kulttuureissa taas luonnollisena ja hyväksyttävänä perinnäistapana.

Historiallisesti tunnetuin lapsivaimon ottaja on islamin profeetta Muhammed, joka perimätiedon mukaan ihastui Aishaan tämän ollessa kuusivuotias ja otti tämän vaimokseen tämän ollessa yhdeksän vanha. Tulkinnat vaihtelevat siltä osin, solmittiinko liitto jo Aishan ollessa kuusivuotias vai oliko kyseessä tuolloin vasta kihlaus, ja yhtyikö Muhammed Aishaan ensi kertaa tämän ollessa yhdeksän vai vasta hiukan myöhemmin, mutta yleiskuva on selvä. Lapsi vaimoksi viisikymppiselle.

Länsimaissa tällaista pidetään yksiselitteisesti pedofiliana. Koska muslimeja ei haluta loukata, asiasta ei pidetä suurta melua, samoin kuin ei nykyisistä lapsivaimoistakaan. "Onhan lapsivaimoja muissakin kulttuureissa, onhan meilläkin insestiä", ja niin edelleen. Pääasia, että kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä.

Islam on kuitenkin ainoa maailmanuskonto, jossa lapsivaimon ottaminen on korotettu lähestulkoon hyveeksi, sillä Profeetan elämäntapa on muslimeille kaikkein esikuvallisin. Ja koska Koraani on koskematon ja pyhä aivan toisella tapaa kuin Raamattu nykyään länsimaissa, islamilaiset uskonoppineet eivät voi selittää pois tapaus Aishaa. He voivat vain sanoa, että koska kyseessä oli avioliitto, se ei ollut pedofiliaa, ja jatkaa lännen rappion sättimistä.

Muhammedin seksuaalinen mieltymys lapseen ei ollut Bushin syytä, se ei ollut kapitalismin eikä imperialismin eikä ristiretkien eikä edes Jeesuksen ja Paavalin syytä. Muhammed otti vaimokseen lapsen, koska se oli silloin tapana ja koska hänen elinaikanaan asiassa ei ollut mitään ihmeellistä. Nykyään länsimaissa sellainen ei käy, mutta vaikka muslimimiesten enemmistö ei haikailisikaan lapsivaimojen perään, Koraani on tältäkin osin yhä koskematon.

Muslimille ajatus, että kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä ja voivat kukoistaa rinnakkain, on naurettava. Niin sen tulisi olla meillekin. On perusarvoja ja niistä juontuvia kulttuuripiirteitä, jotka ovat keskenään niin jyrkässä ristiriidassa, että koko ajatus "yhtä hyvyydestä" on mieletön, samoin kuin syytös meidän perusarvojemme vastaisten kulttuuripiirteiden hylkimisen "kulttuurirasistisuudesta".

Suvaitsevainen koettaa kiertää tämän perustavan laatuisen ongelman sanomalla, ettei meidän tarvitsekaan kaikkea hyväksyä, mutta meidän tulee antaa kaikille "mahdollisuus". Hän uskoo, että kaikissa Afganistanin vuoristojen ja Eufratin suiston ihmisissä asuu pohjimmiltaan pieni ruotsalainen sosiaalidemokraatti. Hän uskoo tai ainakin uskottelee, että kun näille vain annetaan turvapaikka ja tilaisuus, he maallistuvat, demokratisoituvat, havahtuvat feminismiin ja ryhtyvät kaltaisiksemme kulttuurirelativisteiksi, samalla toki säilyttäen kaikki omien kulttuuriensa hauskat ja virkistävät piirteet.

Suvaitsevainen luulee, että kansojen kulttuurihistorialla on suunta kohti meidän elämäntapaamme, että näkymätön käsi johdattaa ja muokkaa muitten kulttuuripiirien kansat perusarvoiltaan meidän kaltaisiksemme, eksoottisin maustein.

Suvaitsevainen tarkoittaa hyvää, mutta hän on uskomattoman ylimielinen ja omahyväinen. Hän on menettänyt todellisuudentajunsa. Silti suomalaista ja länsimaista maahanmuuttopolitiikkaa pyritään toteuttamaan yhä enemmän hänen ehdoillaan.


RSS

Mielipidekysely

Suomessakin pitäisi äänestää minareettien kiellosta?



Ääni per IP

Aiemmat kyselyt