Uutiskynnys logo

Hyvää Vapaussodan muistopäivää!

Mielipide Kolumni Artikkeli Julkaistu: 16.5.2008 12:20 Muokattu: 16.5.2008

Vapaussodan voitonparaati Helsingissä 1918

Tänään 16.5 tulee kuluneeksi 90 vuotta siitä, kun kenraaliluutnantti Gustaf Mannerheimin johtama Suomen senaatin valkoinen talonpoikaisarmeija saapui viikkoa aiemmin vapautettuun Helsinkiin. Vapaussodan muistopäivää vietettiin viimeisen kerran valtakunnallisin juhlallisuuksin vuonna 1939. Ennen sodan syttymistä se oli paljon suurempi juhla kuin itsenäisyyspäivä. Sen sijaan tänä päivänä 90-vuotisjuhlavuosi on ollut lähinnä punaisten perillisten juhlaa.

Finlandia-talossa järjestetään tänään Vapaussodan muistopäivän juhlatilaisuus, jonne kokoontuu juhlimaan vaikuttajia eri yhteiskunnan aloilta. Sosiaalidemokraattinen tasavallan presidentti Tarja Halonen on ilmoittanut jättäytyvänsä pois tilaisuudesta, vaikka hänen puoluetoverinsa presidentti Mauno Koivisto aikanaan osallistui virassa ollessaan vastaavaan 75-vuotisjuhlaan vuonna 1993. Tasavallan presidentti ei ole perustellut päätöstään. Tosin hän ilmoittanut menevänsä Tammisaaressa 14.6 järjestettävään punaisten muistojuhlaan. Ilmeisesti viimeistä kautta istuva presidentti katsoo jo voivansa näyttää tässä vaiheessa todelliset karvansa.

1920- ja 1930-luvuilla vanhojen itsenäisyysmiesten sekä aktivistien taholta kuului aina välillä syytöksiä vapaussodan saavutusten unohtamisesta ja myymisestä. Tuolloin monet näistä syytöksistä menivät kansaa kosiskelevan poliittisen populismin piikkiin, mutta nyt ne olisivat ajankohtaisempia kuin koskaan.

Tähän mennessä 90-vuotisjuhlavuonna äänensä ovat saaneet kuuluviin lähinnä punaisten henkiset ja fyysiset jälkeläiset. Tänä vuonna, jos milloin, on selvinnyt vähänkin tietämättömälle, että nyt muistellaan 90 vuotta sitten tapahtunutta suurta valkoista terroria, jossa surmattiin kymmeniätuhansia viattomia ja syyttömiä punaisia.

Historiantutkijat ovat lehtien useissa eri raadeissa joutuneet todistelemaan sitä, että nykytodisteiden ja- tutkimuksen valossa punaisten voitto olisi ollut katastrofi tämän kansan olemassaololle. Ainoastaan tulkintojen ja johtopäätösten välillä oli eroja siitä olisiko Suomesta tullut Neuvostoliittoon kuuluva sosialistinen neuvostotasavalta vai sen valtapiiriin kuulunut kansantasavalta. Eli kyseessä olisi ollut lopulta kysymys siitä olisiko sitä hirtetty vai ammuttu, näin Timo Soinia mukaillen. Tutkijat ovat joutuneet myös kertomaan faktaa kenttäoikeuksista ja niiden lakeihin perustuneesta toiminnasta. Lisäksi juuri eräs Iltalehden asiantuntijakaarti joutui huomauttamaan Paavo Lipposelle, että tämä vähätteli uusimmassaan teoksessa punaisten vastuuta sekä väitti, että "sisällissotaan vain ajauduttiin". Koska vasemmisto mieltää itsensä todellisen demokratian edustajaksi ja esitaistelijaksi, on sen edelleen vaikea hyväksyä sitä tosiasiaa, että sen voitto vuonna 1918 olisi tarkoittanut suomalaisen kansanvallan ja parlamentarismin tuhoa.

Silti homma on muutamista tutkijoiden esittämistä järjen äänistä huolimatta mennyt överiksi. Erään ruotsalaisen pilipali-"historiantutkijan" esittämä vaatimus Suomen hallitukselle pyytää virallisesti anteeksi punaisten teloituksia aiheutti meilläkin keskustelua. Tämän jälkeen julkisuuteen tuli esiin joku suurimmalle osaa kansaa tuntematon tamperelainen nukketaitelija, joka väitti Gustaf Mannerheimia Murha-Kustaaksi ja vetosi "kuulemiinsa pispalalaislegendoihin", joista kukaan muu pispalalainen ei ollut kuulutkaan. Lisäksi hän meni tv-haastattelussa paljastamaan, että alun perin oli tarkoitus tehdä Mannerheimistä vielä suurempi paholainen. Keskustelua värittivät pitkin kevättä SAK:n, SDP:n ja Vasemmistoliiton johdolla tapahtuneet punaisten muistomerkeillä ramppaamiset. Sen sijaan vapaussoturien muistomerkeillä ei ole kukaan pahemmin käynyt, ja jos onkin, ei siitä ole viitsitty uutisoida.

Eräs tutkija totesi Helsingin Sanomissa juuri, että vapaussodasta oltiin jo 1990-luvun alussa päästy sopuun, mutta nyt taas maa on jakautunut kahteen osapuoleen. Näistä osapuolista kuitenkin ns. hävinnyt osapuoli on kuitenkin jatkuvasti ollut aktiviisin, kun taas ns. voittajapuoli ei ole hiiskunut sanaakaan.

Ihmeellistä tosiaankin on se, etteivät ns. valkoinen osapuoli tai sen henkisen perinnön kantajat ole reagoineet mitenkään tähän punaisten perillisten varastamaan show'hun. Kansallisesta Kokoomuksesta, Suomen Keskustasta tai Ruotsalaisesta Kansanpuolueesta kukaan ei ole kommentoinut yhtään vasemmiston edesottamuksia tai esittänyt huomautuksia sen esittämiin yksipuolisiin tulkintoihin 90 vuotta sitten tapahtuneista asioista.

Kaikkein tekopyhintä on se, että vasemmisto on esittänyt sovinnon kättä ja puhunut jatkuvasti sovinnon tekemisestä, vaikka se on itse kärjistänyt koko ajan tilannetta julistamalla omaa tulkintaansa ehdottomana totuutena. Toisaalta mitä odottaisikaan, kun  "valtionhoitajapuolueena" on toiminut kymmeniä vuosia yhteenmenoon eräitä lyhyitä jaksoja lukuunottamatta itse vanha kapinallispuolue SDP, joka nousi tuolloin 27.1.1918 kapinaan laillista järjestys- ja esivaltaa sekä maan demokraattisesti valittua eduskuntaa ja senaattia vastaan tukenaan ja yllyttäjinään Venäjällä vallan kaapanneet bolševikit. Samoin eduskunnassa ja aina välillä myös hallituksessakin on istunut Vasemmistoliitto, jonka yksi edeltäjistä oli Moskovassa vuonna 1918 perustettu ja Suomessa heti laittomaksi julistettu Suomen Kommunistinen Puolue. Lisäksi Vasemmistoliiton kaikkien muiden edeltäjien toiminta kiellettiin maanpetoksellisena syksyllä 1930. Näin ollen ei ole mikään ihme, että tällaisten puolueiden hallitsemassa poliittisessa ilmapiirissä ei ole voitu keskustella kovin avoimesti vapaussodan saavutuksista. Tästä on huomauttanut muun muassa esimerkiksi professori ja kulttuurilehti Kanavan entinen päätoimittaja Seikko Eskola. Jos 1960-luvulla valitettiin, että valkoinen tulkinta on ollut liian kauan vallalla, niin nyt voidaan perustellusti valittaa samaa punaisen tulkinnan ylivallasta.

Vasemmistolaiseen tyyliin vasemmisto on yrittänyt vapaussodan tapahtumien suhteen vetää yhtäläisyys merkkejä työväen ja sen välille. Tämä näkynyt mm. punaisten muistomerkeillä pidetyissä SDP:n ja SAK:n puheissa, joissa on muisteltu urheata työväkeä. Tulisi muistaa, että Suomen laillisen hallituksen joukoista eli valkoisesta talonpoikaisarmeijasta kolmasosa oli työväkeä. Loput olivat lähinnä talonpoikia eli pienviljelijöitä ja alempaa keskiluokkaa eli valkokaulustyöläisiä. Kyllä talonpoikaisarmeijan sotilaat olivat ihan yhtä rankkaa ja fyysisen työn elämää eläneet kuin punaisten tehdastyöläisetkin, ellei raskaampaakin. Kyse oli lopulta vain siitä, minkä tajusi olevan parhaaksi tälle kansakunnalle ja sen selviämiselle.

Nyt on haluttu puhuttavan Suomen sisällissodasta. Se on ehkä neutraali termi, mutta päinvastoin kuin väitetään, se ei kerro mitään tuosta sodasta. Sisällissota tuo mieleen lähinnä yhden niistä tusinasodista, joita jatkuvasti kolmannessa maailmassa on käyty ja käydään tälläkin hetkellä. Tuo nimitys vähättelee ja lopulta pyyhkii kaikki ne saavutukset sekä aatteet, jotka tuohon käytyyn sotaan liittyivät.

Vapaussodassa oli kyse ennen kaikkea demokratian, parlamentarismin, kansallisen itsemääräämisoikeuden, elinmahdollisuuksien ja  itsenäisyyden puolustamisesta. Sota irrotti lopullisesti Suomen Venäjästä ja loi täydet mahdollisuudet oman vapaan kansallisvaltion luomiseen. Tästä syystä olisi hyvä välillä muistaa niitä tavallisia suomalaisia talonpoikia, vapaussotureita, jotka olivat valmiita käymään taisteluun jopa omia veljiään vastaan lunastaakseen tälle kansakunnalle paremman tulevaisuuden kuin vastustaja olisi pystynyt koskaan tarjoamaan.

Albrecht Tuohvanainen

RSS

Mielipidekysely

Suomessakin pitäisi äänestää minareettien kiellosta?



Ääni per IP

Aiemmat kyselyt