Uutiskynnys logo

Jörg Haider (1950-2008)

Artikkeli Ulkomaat Julkaistu: 11.10.2008 19:16 Muokattu: 25.4.2009

Jörg Haider

Varhain aamulla sai surmansa rajussa auto-onnettomuudessa Klagenfurttissa yksi Itävallan suositummista poliitikoista, Itävallan tulevaisuuden liiton (BZÖ) puheenjohtaja ja Kärntenin kuvernööri, Dr. iur. Jörg Haider. Traagisen onnettomuuden tapahtuessa hän oli ollut matkalla kotiinsa Bärenthaliin.

Vielä kuolemansa jälkeenkin ovat hänen vastustajansa eurooppalaisessa mediassa Helsingin Sanomia ja Yleisradiota myöten säälimättömästi syyttäneet häntä uutisoinneissaan "rasistiksi" ja "äärioikeistolaiseksi". Silti harva hänen vastustajistaan, esimerkiksi eurooppalaisessa mediassa, tosiaan tunsi hänen poliittisia mielipiteitään tai niiden perusteluita.

Jörg Haider syntyi Ylä-Itävallassa Bad Goisernissa 26. tammikuuta 1950. Perheeseen kuului Jörgin lisäksi viisi vuotta aiemmin syntynyt Ursula-isosisko, joka toimii nykyään BZÖ:n kansanedustajana. Perheen isä oli vähävarainen suutari Robert Haider ja äiti Dorothea (os. Rupp), joka oli varakkaan sairaalanjohtajan tytär. Robert Haider oli vuodesta 1929 lähtien ollut Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen (NSDAP) rivijäsen ja palvellut sodassa Wehrmachtin luutnanttina. Dorothea Rupp taas oli toiminut yhtenä Saksan tyttöliiton johtajista ja oli myöskin NSDAP:n rivijäsen. Tästä perhetaustastaan Jörg Haider sai kuulla koko poliittisen uransa ajan, vaikka se ei ollut mitenkään epätavallinen etenkään Ylä-Itävallassa. Moni hänen vastustajistaan oli valmis leimaamaan hänet natsiksi vain hänen vanhempiensa entisen puoluekirjan perusteella.

Jörg Haiderin lapsuus oli taloudellisesti hyvin niukka. Osasyynä tähän oli hänen vanhempiensa sodan jälkeen kokemat suhteellisen kovat sanktiot kansallissosialistiseen puolueeseen kuulumisesta. Nuoren Haiderin opinnot sujuivat hyvin ja hän pääsi lukioon Bad Ischliin vanhempien rahatilanteesta huolimatta. Lukiossa hän lukeutui aina luokkansa parhaimpiin oppilaisiin.

Kosketuksensa politiikkaan Haider sai mm. kansallismielisen Burschenschaft-opiskelijajärjestön kautta. Burschenschaft on yksi tunnetuimmista poliittisista opiskelijaveljeskunnista ja moni sekä Saksan että Itävallan poliitikoista aina Yhdysvaltain sisäministeri Carl Schurtzia myöten on ottanut osaa sen toimintaan nuoruudessaan. Hän otti osaa myös muiden yleissaksalaisten ja kansallismielisten järjestön toimintaan. Kodilla oli vaikutuksensa siihen, että Haider omaksui maailmankatsomukseen saksalaisen kansallismielisyyden ja ajatuksen sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Hänen ajatusmaailmansa pohjautui siihen, että oli olemassa tietty saksalainen identiteetti ja saksalainen kansa, jonka olemassaolosta ja hyvinvoinnista oli pidettävä huolta.

Haider valmistui lukiostaan korkeimmalla mahdollisella arvosanalla vuonna 1968, minkä jälkeen häm siirtyi Wienin yliopistoon opiskelemaan oikeustiedettä. Kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1970 hänestä tuli Itävallan vapauspuolueen (FPÖ) nuorisojärjestön johtaja. FPÖ oli perustettu 1955 Itävallan kansanpuolueen katolista konservatismia ja sosiaalidemokraattisen puolueen sosialismia vastustavaksi puolueeksi, jonka aatteellinen pohja perustui saksalaiseen kansallismielisyyteen ja liberalismiin.

Haider valmistui oikeustieteen kandidaatiksi (doctor iuris) 1973 ja meni Itävallan armeijaan, jossa vietti vapaaehtoisesti vuoden eli kolme kuukautta yli pakollisen 9 kuukauden palveluksen. Vuonna 1974 Haider luopui FPÖ:n nuorisojärjestön johtajuudesta ja aloitti työnsä Wienin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan perustalakioikeuden laitoksella. Samaan aikaan Haiderin nopea nousu politiikassa alkoi. Vuonna 1976 hänestä tehtiin Kärntenin FPÖ:n talousjohtaja ja kolme vuotta myöhemmin hänet valittiin 29-vuotiaana 183 paikkaiseen Itävallan parlamenttiin nuorimpana edustajana.

Myös Haiderin yksityselämän puolella tapahtui edistystä, kun hän meni 1.5.1976 naimisiin Claudian kanssa. Avioparille syntyi myöhemmin tyttäret Ulrike ja Cornelia.

Vuonna 1983 Haider alkoi kovasanaisesti arvostella FPÖ:n johtoa. Hänen tukenaan ollut poliittinen siipi ei pitänyt puolueen puheenjohtajan Norbert Stegerin liiallisesta liberalismista ja veljeilystä valtapuolue sosiaalidemokraattien kanssa. Lopulta vuonna 1986 Haiderista tuli puoluejohtaja syrjäyttäessään Innsbrückin puoluekokouksessa Stegerin.

Puheenjohtajana Haider alkoi nostaa rautaisin ottein puoluetta nousuun. Vuoden 1989 Kärntenin vaaleissa sosiaalidemokraatit pitivät absoluuttisen enemmistönsä, mikä ajoi Kansanpuolueen konservatiivit lähemmäksi Vapauspuoluetta. Lopulta kansanpuolueen ja FPÖ:n liitto äänesti Haiderin Kärntenin kuvernööriksi. Vuoteen 1999 mennessä Vapauspuolueen kannatus oli kasvanut 27 prosenttiin vuoden 1986 vaalien viidestä prosentista. Kärntenissä FPÖ sai vuonna 1999 42 prosenttia äänistä.

Haiderin vastustajat ovat yleensä yrittäneet väittää, että Vapauspuolue menestyi vain ja ainoastaan sen takia, että puolueen puheenjohtaja oli näkyvä mediahahmo. Lisäksi syytettiin perinteisesti tietämättömien nuorten äänestävän "äärioikeistoa", kuten äsken juuri syksyn 2008 vaalien jälkeen Suomessakin syytettiin, esimerkiksi Kainuun Sanomissa.

Haiderin politiikka oli kansallismielistä, maahanmuuttokriittistä ja euroskeptistä. Oikeastaan pelkkä kansallismielisyys ja maahanmuuttokriittisyys riittivät hänen vastustajilleen syyksi "äärioikeistolaiseksi" leimaamiseen. Lisäksi Haiderin ajatteluun vaikutti vahvasti myös taloudellinen liberalismi ja jäykän keskushallinnon vastaisuus. Haiderin ajattelutapa ei ollut tiukasti blokkiutunut, vaan pikemminkin häntä syytettiin välillä mielipiteiden liian nopeasta muuttamisesta. Esimerkiksi 2005 Haider kannattikin yllättäen Turkin EU-jäsenyyttä. Haideria syytettiin Itävallassa myös populismista, jota hänen välillä naiivinkin optimistisissa ja idealistissa ajatuksissaan oli joskus nähtävissä, mutta kotimaassaan häntä ei juurikaan syytetty "äärioikeistolaisuudesta". Nämä syytökset ovat lähinnä Itävallan asioista tietämättömien ulkomaalaistoimittajien kehittelemiä. Haider oli liian monipuolinen persoona, jotta hänet olisi saanut sidottu tiukasti johonkin kohtaan oikeisto-vasemmisto-akselilla. Sen sijaan ne, jotka luokittelivat hänet oikeiston äärilaitaan, sortuivat itse lapselliseen ennakkoluuloisuuteen.

Syy Vapauspuolueen menestykseen oli itse asiassa se, että itävaltalaiset olivat paljolti kyllästyneet pönöttävään konsensuspolitiikkaan, jossa konservatiivit ja sosiaalidemokraatit tuntuivat tekevän vain lehmänkauppoja keskenään ja jakavan vallan vuorotellen. Haider halusi muuttaa tämän asetelman ja tehdä kansanvallasta monipuolisempaa, mutta hänen vastustajansa tulkitsivat tuulettamispyrkimykset vain demokratian vastaisuudeksi. Saksalaisella kansallismielisyydellä on vahvat juuret Itävallassa siitä huolimatta, että 2. maailmansodan jälkeen on pyritty aika onnistuneestikin luomaan erillistä itävaltalaista kansallisuutta. Silti moni itävaltalainen ei ollut tyytyväinen Itävallan harjoittamaan maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikkaan. Kymmenen prosenttia Itävallan reilusta 8 miljoonaisesta kansasta on ulkomaalaisia. Esimerkiksi juuri Kärntenin maakunnassa 10 prosenttia väestöstä on sloveeneja, mikä on aiheuttanut alueella niin sanotun Ortstafelkonfliktin. Lain mukaan Kärntenin pitäisi olla siis kaksikielinen, mutta Haider esti tämän.

1991 Haider joutui eroamaan kuvernöörin paikalta, kun osavaltioparlamentissa eräs puhuja hyökkäsi Haiderin suunnitelmaa vastaan pienentää työttömyyskorvausta syyttämällä sitä Kolmannen Valtakunnan aikaiseksi työhönpakottamiseksi. Haider vastasi kiukuspäissään: "Tämä ei ole Kolmas Valtakunta, koska Kolmas Valtakunta onnistui toteuttamaan kunnollisen työllisyyspolitiikan, jollaista sinun hallituksesi Wienissä ei ole vielä kertaakaan toteuttamaan". Tämän kaltaiset lausunnot kertoivat siitä, että Haider ei monestikaan tuohtuessaan onnistunut pitämään kieltään keskellä suuta, mutta hänen vastustajansa tulkitsivat tällaisten lausuntojen osoittavan hänen natsiutensa. Haider ei omaksunut ajatteluunsa oppeja kansallissosialismista, mutta hän ei selvästikään ollut mikään innokkain itseruoskija, kuten saksalaisnationalistin ei varmastikaan oleta olevan. "Haiderin natsiutta" perusteltiin myös sillä, että tämä piti toisen maailmansodan jälkiselvittelyissä kärsineiden saksalaisten puolia. Hänen mielestään saksalaisia ei selvästikään oltu kohdeltu sodan jälkeen kohtuullisesti Jugoslavian pohjoisosissa ja Böömin-Määrin sudeettialueilla.

1999 Kärntenin väestö äänesti Haiderin uudelleen kuvernööriksi. Lopulta vuonna 2000 hän johdatti puolueensa hallitukseen yhdessä konservatiivien kanssa. Tämä johti Itävallan vasemmiston vastalauseisiin. Myös Euroopan Unioni katsoi Itävallan kansan äänestäneen väärin ja asetti pakotteet Itävallan kansallis-konservatiivista hallitusta vastaan. Pakotteet kuitenkin vain vahvistivat hallituksen asemaa itävaltalaisten silmissä ja samalla asettivat uuteen valoon EU:n puheet demokratiasta. Lopulta pakotteet purettiin kesällä 2000. Jörg Haider kuitenkin luopui Vapauspuolueen puheenjohtajuudesta vuoden lopussa jääden kuitenkin taustavaikuttajaksi puolueeseen.

Haiderin lähdön jälkeen Vapauspuolue joutui kriisiin, kun sen voimakkaita hahmoja erosi siitä. Samoin kannatus pieneni, mutta ei Kärntenissä, jossa puolue sai 42,5 prosenttia äänistä nostaen Haiderin kuvernööriksi. Vuonna 2005 Vapauspuolueen johto ilmoitti perustavansa uuden puolueen, joka sai nimeksi Itävallan tulevaisuuden liitto (BZÖ). Haiderista tehtiin tämän puolueen puheenjohtaja. BZÖ:n kannatus oli vain 4 prosentin luokkaa, kunnes syksyn 2008 vaaleissa BZÖ sai 10,7 prosenttia äänistä ja FPÖ 17,5 prosenttia. Haiderilla oli uusi nousu juuri alkanut, kun hän sai äkillisesti surmansa tänä aamuna ajaessaan yksin ilman autonkuljettajaa virka-autollaan Volkswagen Phaetonilla.

Jörg Haider edusti uutta eurooppalaista kansanvaltaista ajattelua, jossa kyseenalaistettiin toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa vallinnut konsensusajattelu, jonka keskeisenä piirteenä on puolueiden oman vallan ylläpito keinolla millä hyvänsä. Lisäksi hän yritti vapauttaa itävaltalaiset ja muut saksalaiset siitä kollektiivisesta itseinhosta, joka vielä 60 vuoden jälkeen rajoittaa tämän kansan ja koko Euroopan rationaalista toimintaa. Haider yritti osoittaa Euroopalle, että identiteetistään saa ja tulee olla ylpeä, eikä siinä ole mitään väärää tai pelättävää. Hän halusi säilyttää kansansa ja maansa ainutlaatuisena sekä estää monikulttuurisuuden verukkeella tapahtuva Euroopan etnisen monimuotoisuuden hävittäminen.

Albrecht

UUTISARKISTOON

RSS