Viranomaisten yhteistyö on avain nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen

Sisäasiainministeriön asettama työryhmä luovutti viime viikolla sisäministeri Anne Holmlundille raporttinsa viranomaisten yhteistyöstä lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja rikosten ja häiriöiden ennalta estämiseksi. Raportissa todetaan, että ongelmaksi muodostuvat usein tietojen vaihtoa ohjaavat säädökset. Käytännön yhteistyö edellyttää, että tietoa voidaan vaihtaa viranomaisten kesken silloin, kun lapsen tai nuoren etu sitä vaatii.

Lainsäädäntö ei sinänsä estä tietojen vaihtoa, vaan ongelmana on, että tietojen vaihtoa koskevat säädökset on kirjoitettu hajautetusti eri ammattikuntien lainsäädäntöön. Säädösten tulkintavaikeudet ja niiden heikko tuntemus esimerkiksi opettajien ja sosiaalityöntekijöiden keskuudessa ovat usein syynä siihen, että tietoa ei uskalleta vaihtaa silloinkaan, kun lainsäädäntö antaisi siihen mahdollisuuden.

Työryhmä pohti keinoja tehostaa viranomaisten välistä yhteistyötä lasten ja nuorten syrjäytymisen ennalta ehkäisemiseksi. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi syrjäytymisestä aiheutuu myös joskus turvallisuusongelmia. Rikolliseen elämäntapaan päädytään edelleen valtaosin osana syrjäytymiskehitystä.  Erityisesti lasten ja nuorten ongelmiin tulisi puuttua varhain ennen ongelmien syvenemistä.

Perheiden ongelmat kasaantuvat

Suurin osa lapsista ja nuorista voi hyvin. Eri arvioiden mukaan kaikista lapsista ja nuorista kuitenkin noin 5-8 % voi huonosti. Ongelmien taustalla on usein vanhempien päihteiden käyttöä, väkivaltaa, turvattomuutta sekä osattomuutta. Myös lasten ja nuorten lisääntyvästä päihteiden käytöstä puhutaan laajasti. Lisäksi naisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt. Vuonna 1968 40% naisista ilmoitti olevansa raittiita. Vuonna 2005 kerättyjen tietojen mukaan noin 90% naisista oli käyttänyt alkoholia viimeisen 12 kuukauden aikana. Runsaan alkoholikäytön seurauksena perheiden arjen hallinta helposti häviää.

Usein myös väkivalta ja alkoholi liittyvät läheisesti toisiinsa. Perheissä, joissa vanhemmat kohdistavat toisiinsa väkivaltaa, on lasten riski joutua väkivallan kohteeksi merkittävästi suurempi kuin perheissä, joissa ei ole vanhempien välistä väkivaltaa. Viranomaisten suuri haaste on tunnistaa lapset, jotka elävät vaikeissa olosuhteissa.

Peruskoululuokkien koosta ja luokan koon vaikutuksesta opetuksen laatuun on puhuttu paljon. Koululuokan koolla saattaa olla merkitystä oppimisen laatuun. Kokoa tärkeämpi seikka näyttäisi kuitenkin olevan luokan ilmapiiri, työrauha ja oppilaiden kyky oppia ja toimia yhdessä.

Maahanmuuttajien korkea määrä varsinkin pääkaupunkiseudun kouluissa aiheuttaa erityisongelmia. Osalla maahanmuuttajataustaisista oppilaista on ongelmia puutteellisesta kielitaidosta johtuen. Kielitaitoon liittyvät ongelmat saattavat pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että nuori aloittaa koulunkäynnin ikätovereitaan myöhemmin.

Muita uusia koulumaailman haasteita esiintyy muun muassa tilanteissa, joissa eri maahanmuuttajaryhmien nuoret nahistelevat keskenään ja yrittävät ratkaista koulun sisäistä nokkimisjärjestystä. Käytännön työtä tekevien asiantuntijoiden mukaan suomalaisnuorten ja maahanmuuttajanuorten välillä ei pääsääntöisesti ole vastaavanlaisia ongelmia.

Maahanmuuttajanuoret tarvitsevat yhä enemmän tukea

Vieraskielisiä, alle 18 -vuotiaita nuoria asuu pääkaupunkiseudulla arviolta hiukan yli 17 000. Heidän määränsä on kasvanut nopeasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Etnisten vähemmistöjen ongelmat eroavat osittain toisistaan. Sisäministeriön selvityksessä näkökulmaksi oli valittu afrikkalaistaustaisten nuorten maahanmuuttajien tilanne Helsingissä.

Maahanmuuttajanuorten syrjäytymisen taustalla on pääsääntöisesti samoja ongelmia kuin valtaväestöllä. Muita tekijöitä ovat suomalaisen ja afrikkalaisen kulttuurin yhteentörmäykset ja nuorten identiteetin löytäminen kahden kulttuurin puristuksessa.

Esimerkkinä kulttuurieroista voidaan mainita suhtautuminen yksilöllisyyteen ja yksilön valinnan vapauteen. Suomessa muiden länsimaiden tapaan painotetaan yksilöllisyyttä ja yksilön vapautta valita. Maahanmuuttajanuoren lähtömaassa käytäntönä on saattanut olla, että vanhemmat tekevät päätökset lapsen ja nuoren puolesta usein keskustelematta kovinkaan paljon asiasta heidän kanssaan. Kulttuurien välinen yhteentörmäys saattaa tulla tilanteissa, joissa vanhemmat toimivat lähtömaan käytäntöjen mukaisesti Suomessa, mutta maahanmuuttajanuori on omaksunut suomalaiset asenteet ja toimintatavat.

Joidenkin maahanmuuttajanuorten vanhempien kosketuspinta suomalaiseen yhteiskuntaan on heikko, mikä on omiaan lisäämään kulttuuristen erojen kitkaa. Kielitaito on ratkaisevassa asemassa kotoutumista ajatellen, koska se määrittelee sosiaaliset suhteet.

Yhteistyötä poliisin ja sosiaaliviraston välillä voidaan tarpeen mukaan tiivistää. Esimerkkinä käytännön yhteistyöstä poliisin ja sosiaaliviraston välillä raportti mainitsee projektit, jotka perustettiin somalinuorten tekemien ryöstöjen torjumiseksi vuosina 2002 ja 2005.

Pienen ryhmän tekemät rikokset leimaavat etnisiä vähemmistöjä ja lisäävät helposti valtaväestön ennakkoluuloja. On kaikkien etu, että näihin rikoksiin puututaan nopeasti ja tehokkaasti.

Valmennusta vanhemmuuteen

Lääkkeeksi työryhmä esittää sellaisten järjestelmien luomista, joissa vanhempia valmennetaan vanhemmuuteen.

Maahanmuuttajaäitien kielitaito on lasten kannalta erityisen tärkeää, sillä suomen kielen osaava äiti pystyy tukemaan lasta koulunkäynnissä aivan eri tavalla kuin äiti, jolle suomalainen kulttuuri ja kieli ovat vieraita. Maahanmuuttajanuori, jolla on hyvä koulutus ja ammattia vastaava työ, on kannustava esimerkki muille maahanmuuttajanuorille.

Raportti löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta www.intermin.fi/julkaisu/452007.

Uutiskynnys

Keskustele tästä aiheesta

Lue myös:
Lastensuojelusta ruohonjuuritasolta